Karl Lagerfeldin näyttely Metissä esittelee suunnittelijan merkittävää visiota

Tekstin "Karl Lagerfeld: A Line of Beauty" yläpuolella oleva lainaus kyseenalaistaa rohkeasti käsityksen, ettei muotilla ole sijaa galleriassa. Tämä röyhkeä aforismi, jonka edesmennyt saksalainen suunnittelija itse on väärentänyt, on epäilemättä kumottu Metropolitan Museumin isännöimässä virkistävässä Costume Institute -näytöksessä. Näyttely avautuu yleisölle 5. toukokuuta ja jatkuu 16. heinäkuuta asti. Näyttely syventyy Lagerfeldin huolellisesti laadittuun, elämää suurempiin persoonoihin olettaen sen luontaiset ristiriidat.

Kuten Max Hollein (Met:n johtaja) sanoi, näyttely korostaa ensisijaisesti suunnittelua. Paikalla oli myös merkittäviä osallistujia, kuten Anna Wintour ja Karl Lagerfeldin pitkäaikainen yhteistyökumppani, Amanda Harlech, joka toimi "A Line of Beauty" -ohjelman luovina konsultteina. Olennaista on antaa välähdyksiä Karlin persoonallisuudesta ja keskittyä hänen suunnitteluun ja taiteelliseen panokseensa. Lagerfeldillä oli erottuva asema muotiteollisuudessa, ja hän johti samanaikaisesti Fendiä, Chanelia ja omaa samannimistä merkkiään useiden vuosien ajan. Lisäksi hän teki yhteistyötä Chloén, Patoun ja useiden massamarkkinoiden kanssa. Näyttelystä on hyvä tietää, että järjestäjät ovat harkinneet huikeita kymmenentuhatta esinettä ja valinneet lopulta noin 200 näytteillepanoa. Pääkuraattori Andrew Bolton kuratoi näyttelyn asiantuntevasti ja päätti järjestää sen temaattisesti muotitalon tai kronologian sijaan. Teemoja ovat romanttiset, sotilaalliset, käsityöläiset ja mekaaniset inspiraatiot. Näyttelyn otsikko ja rakenne on saanut inspiraationsa William Hogarthin vuonna 1753 ilmestyneestä kirjasta "The Analysis of Beauty". Lagerfeld, joka on ahne tiedonhalu, joka käsittää piirtämisen ja historiallisen ymmärryksen, osallistui tähän älylliseen ja ajatuksia herättävään käsitykseen. Tulos ei kuitenkaan ole liian aivollinen, vaan pikemminkin ilon tunne. Jopa Lagerfeldin omistautuneimmat seuraajat lähtevät näyttelystä syvällisesti ymmärtäen suunnittelijan työtä.

Arkkitehti Tadao Andon minimalistinen skenografia toimii ihanteellisena paikkana korostaa kokoelman vaatteita. Lagerfeldin huomattava pitkäikäisyys muotiteollisuudessa lisää tähän retrospektiiviin hurmaavan historiallisen koon. Esitetyistä tyyleistä voidaan määrittää taustalla olevat yhteiskunnalliset muutokset ja mullistukset aina 1950-luvun primeudesta Lagerfeldin viimeisiin kokoelmiin vuonna 2019. Itse ajasta tulee juoksevaa ja piilotettua malleihin. Lagerfeld sekoitti mestarillisesti historiallisia viittauksia suunnittelun elementteinä kiinnittäen erityistä huomiota 1700-luvun ja 1800-luvun alun eurooppalaisiin sotilasvaatteisiin ja univormuihin ensimmäisen maailmansodan ajalta. Lagerfeldin huomattava monipuolisuus ulottui hänen jatkuvasti kehittyvien persoonaensa ja oman mytologiansa ulkopuolelle. Koko uransa ajan hän syventyi täysin vastakkaisiin tyyleihin, ylitti Chanelin vakiintuneiden koodien rajoja, omaksui samannimisen brändinsä minimalistisen estetiikan ja omaksui ylellisen romantiikan Fendissä. Hänen ainutlaatuinen kykynsä liittyi kunkin genren hallintaan ja saumattomasti niiden välillä siirtymiseen ketterän hopscotch-pelaajan tavoin. Lagerfeldin luova valikoima ulottui jyrkästä ja tyylikkäästä ylellisen runolliseen ja ylenpalttisen omalaatuiseen, mikä osoitti hänen kykynsä uppoutua täysin mihin tahansa taiteelliseen suuntaan, jota hän tavoittelee.

Näyttelyssä esillä olevat Fendi-teokset ovat erityisen huomionarvoisia ja kiehtovia. Eräs erottuva esine on takki vuodelta 1993, joka koostuu kiehtovasta sekoituksesta majavaa, lumikkoa, soopelia, minkkiä ja miniveriä, ja se tuo mieleen Lagerfeldin sisäisen upean barbaariluola-asukkaan. Seuraava mallinukke esittelee minkin, ketun ja Kidassian vuohen turkista valmistettua uuden aallon heimoyhdistelmää silmiinpistävän haponkeltaisilla hihoilla. Näyttelyn Satirical line -osio tuo ihastuttavan käänteen, erityisesti 1980-luvun Chloé trompe-l'oeil -mekoissa. Erityisesti Bain-mekko jäljittelee taitavasti suihkua, ja siinä on hohtavia paljetteja, jotka muistuttavat hanasta virtaavaa vettä. Toinen silmiinpistävä kappale on vuoden 1984 Karl Lagerfeldin musta silkkikreppimekko, jota koristaa valaistu kultainen kynttelikkö, joka lisää kokoelmaan ripaus oikuutta ja satiiria.